Alueen kehitykseen historian saatossa on vaikuttanut metsien hyödyntäminen, maatalouden muutos sekä varsin keskeisesti lähes koko 1900 -luvun kestänyt kaivostoiminta Outokummussa. Kaivoksen työntekijöille tämä seutu on tarjonnut virkistystä uimarantoineen ja erämaineen, mutta kaivos antoi myöskin elannon monelle alueen asukkaalle. Lähtevän talo, jossa toimi aikoinaan mylly ja synnytyslaitos sekä myös kylän ensimmäinen koulu on yksi alueen historiallisimpia rakennuksia, joka on vielä asuinkäytössä.
Asutus ja elinkeinot
Outokummun alueen muinaisrannoilta on löydetty lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja (mm. Särkiselän alueella). Näillä kylillä on siis asuttu jo tuhansia vuosia ja hankittu elanto kalastamalla ja metsästämällä. Outokummun nykyinen asutus alkoi 1600-luvulla ja keskittyi ensimmäiseksi suurten järvien rannoille ja vaaroille. Nykyisetkin Rikkarannan ja Lähtevän talot ovat pääosin vesistöjen varsilla Särkiselän, Kolmikannan, Lietukan, Rikkalammen ja Rikkaveden rannoilla. Kylien asutus on lisääntynyt uudisrakentamisen myötä ja viimeisen parinkymmenen vuoden aikana onkin rakennettu yli 20 asuintaloa sekä kymmeniä kesäasuntoja.
Maatalous kehittyi ja 1900- luvulla myös metsätalouden merkitys kasvoi, vaikkakin kaivostoiminnan vuoksi metsätyöllä ei ollut samaa merkitystä kuin monilla muilla Itä-Suomen seutukunnilla. Vuonna 1910 noin 95 % Kuusjärven (Outokummun emäpitäjä) väestöstä sai leipänsä maa- ja metsätaloudesta, mutta kuparimalmin löytyminen tuona vuonna johti alkuvaikeuksien jälkeen merkittävään kaivosteollisuuteen ja teollisten työpaikkojen kasvuun, mikä vaikutti myöskin maaseutukylien asukkaiden elinkeinorakenteeseen.
Kaivostoiminta työllisti yli 1000 henkilöä jo 1930-luvulla ja enimmillään n. 1800 henkilöä 1970-luvulla. Teollisuuden merkitys outokumpulaisten työllistäjänä ei kuitenkaan vielä 1950-luvun lopullakaan ollut maa- ja metsätaloutta suurempi. Vasta kun valtakunnallinen maaseudun rakennemuutos ja kaupungistumiskehitys alkoi 1960-luvulla, maatalouden työllistävä merkitys väheni ja vuosituhannen vaihteessa maataloudesta sai elantonsa alle 10 % väestöstä.
Rikkarannan, Lähtevän ja Kumivaaran alueella maatalous on ollut tärkeä elinkeino 1900 -luvun loppupuolelle asti, mutta nykyisin aktiivisia maatiloja on jäljellä vain muutamia. Koneellistunut metsätalouskaan ei enää työllistä niin paljon ihmisiä kuin vuosikymmeniä sitten. Matkailun merkitys elinkeinona sen sijaan on kasvanut viime aikoina ja alueen kesäasutus on kasvanut merkittäväksi alueen elinvoimasuutta nostavaksi tekijäksi.
Myllyt
Alueen lampien ja järvien vedet virtaavat Rikkaveteen Lietukkajokea pitkin. Joessa onkin toiminut kaksi myllyä, joista Lähtevän mylly on vielä uittoränniä myöten lähes toimintakunnossa. Mylly on suojelukohde, jota on myös kunnostettu museoviraston rahoituksella. Rikkarannalla Kohisevankoskessa ollut mylly on purettu ja uittosäännön kumoamisen yhteydessä koskikin on entisöity järvitaimenen poikasalueeksi. Rikkarannan myllytila on upea yhteisomistuksessa oleva luontokohde, joka sopii myös kylän yhteisten tapahtumien paikaksi. Purolle menee polku ja siltakin on uusittu talkoovoimina. Lisäksi alueella on metsätysseuran kota.
Koulut
Moni alueen keski-ikäisistä ihmisistä on käynyt koulua kotikylällään joko Rikkarannan tai Lähtevän kouluissa. Oppilaspulan vuoksi Rikkarannan koulun toiminta loppui 1960 -luvulla ja Lähtevän koulukin lakkautettiin vuonna 1997.
Eräkulttuuri
Alueella on vahva ja perinteikäs eräkulttuuri. Alueella toimii 3 perinteikästä metsästysseuraa, jotka pyrkivät siirtämään erätaitoja myös tämän päivän nuorille. Kalastuskunnat ovat myös kehittäneet alueen kalataloutta ja kotitarvekalastuksen lisäksi alueen lampivesistöalueella on toiminut jo kymmenkunta vuotta Erä- ja Luontokeskuksen virkistyskalastusalue.
KIRJALLISUUTTA
- Kuparikaivoksesta suuryhtiöksi. Outokumpu 1910-1985. Markku Kuisma. 1985.
- Outokumpulaisuus. Kaivoskaupungin historiaa. Ismo Björn, Liisa Immonen ja Matti Pennanen. 2000.
